Eilen oli kyyneleeni herkässä ja liikutuin illasta kaksi kertaa volisemaan.
Tapaus 1:
Kultani näytti minulle erään legendaarisen urheilijan nimikirjoitusta jonka hän oli saanut tuttavansa kautta.
Tapaus 1:
Kultani näytti minulle erään legendaarisen urheilijan nimikirjoitusta jonka hän oli saanut tuttavansa kautta.
Vaikka nimikirjoitus oli hyvin vanhalta ihmiseltä niin käsiala oli selkeää ja liikutuin kohdasta "kesäterveisin..XXXXX XXXXXX "XXXX" ."
Tyttöni katsoi minua tyyliin: Mikä-äidille-tuli? ja alkoi itsekin hieman änkäämään kyyneleitään...
Silloin oli kerättävä kaikki rippeet itsestä ja ryhdistäydyttävä.
Tapaus 2:
Hetkeä myöhemmin tv:stä tuli Kadonneen jäljillä. Kohdassa jossa nainen tapasi äitinsä 40-vuoden jälkeen kyynelkanavani avautui taas äidin sanoessa tyttärelleen." En ole unohtanut sinua päiväksikään tänä kuluneena 40-vuoden aikana..."
Ja niin tämä äiti vuodatti silmistään taas vettä.
Jälleen tyttöni kiiruhti syliini niiskuttaen. (Ilmeisesti myötätunnosta...heh)
Tämä odottavan aika on varsin tunnerikasta aikaa. Tuntuu että mieliala saattaa vaihtua sekunninmurto-osissa iloisesta surulliseksi ja taas takaisin päin vastoin. Toisinaan tunteissani säestää äkilliset kiukkupuuskat, joita koetan hillitä ja ennakoida parhaan kykyni mukaan, siinä kuitenkaan aina onnistumatta.
Kulta on tainnut alkaa jo ymmärtää näitä tunneskaalani vaihteluita,sillä hän ei enää ihmettele jos alan kyynelehtiä ihan mitättömästä asiasta.
Kenties hyvä niin, mutta toista ne hänenkin ilmeensä oli silloin kun odotin esikoistamme ja ne tuli ne tilanteet hällekin silloin hieman puuntakaa...
Osallistukaahan 3-vuotis arvontaani tuolla alla.
Ja vinkkejä palkinnon suhteen kaivataan myös. Saisiko se olla esim. leivonta-aiheinen (osin ei kokonaan), lapsenmielinen, hyödyllinen, vuodenaikaansa nähden sopiva?...tai jotakin muuta? Saa ehdottaa!
Se, jos mikä on hyvin selkeää, että arvnta tullaneen suorittamaan marraskuulla... muuta tietoa siitä ei ole minullakaan.
Tyttöni katsoi minua tyyliin: Mikä-äidille-tuli? ja alkoi itsekin hieman änkäämään kyyneleitään...
Silloin oli kerättävä kaikki rippeet itsestä ja ryhdistäydyttävä.
Tapaus 2:
Hetkeä myöhemmin tv:stä tuli Kadonneen jäljillä. Kohdassa jossa nainen tapasi äitinsä 40-vuoden jälkeen kyynelkanavani avautui taas äidin sanoessa tyttärelleen." En ole unohtanut sinua päiväksikään tänä kuluneena 40-vuoden aikana..."
Ja niin tämä äiti vuodatti silmistään taas vettä.
Jälleen tyttöni kiiruhti syliini niiskuttaen. (Ilmeisesti myötätunnosta...heh)
Tämä odottavan aika on varsin tunnerikasta aikaa. Tuntuu että mieliala saattaa vaihtua sekunninmurto-osissa iloisesta surulliseksi ja taas takaisin päin vastoin. Toisinaan tunteissani säestää äkilliset kiukkupuuskat, joita koetan hillitä ja ennakoida parhaan kykyni mukaan, siinä kuitenkaan aina onnistumatta.
Kulta on tainnut alkaa jo ymmärtää näitä tunneskaalani vaihteluita,sillä hän ei enää ihmettele jos alan kyynelehtiä ihan mitättömästä asiasta.
Kenties hyvä niin, mutta toista ne hänenkin ilmeensä oli silloin kun odotin esikoistamme ja ne tuli ne tilanteet hällekin silloin hieman puuntakaa...
Osallistukaahan 3-vuotis arvontaani tuolla alla.
Ja vinkkejä palkinnon suhteen kaivataan myös. Saisiko se olla esim. leivonta-aiheinen (osin ei kokonaan), lapsenmielinen, hyödyllinen, vuodenaikaansa nähden sopiva?...tai jotakin muuta? Saa ehdottaa!
Se, jos mikä on hyvin selkeää, että arvnta tullaneen suorittamaan marraskuulla... muuta tietoa siitä ei ole minullakaan.
Kommentit