Eilen tuli mieleeni illasta ajatus:
MILLAISTAHAN OLISI ELÄMÄMME JOS MEILLÄ EI OLISIKAAN LAPSIA?
Hmph!
Varsin hassu ajatus. Minä, joka vielä yläasteella ja jonkin aikaa sen jälkeenkin olin ihan 130% varma, että "MINÄ EN TEE IKINÄ LAPSIA! EN, EN ja EN!!"

Niin...no teinpä sitten kuitenkin yhden ja nyt on toinen tulossa.

Lähinnä tuo ajatus taisi nousta mieleeni tämän eteeni tulleen koulutilanteen tiimoilta.
Oli mietittävä, kummanko paikan valitsen opiskelupaikakseni:
- Varkauden 2 vuotta kestävän vanhustyöhön suuntaavan lähihoitaja koulutuksen, vai
- Kuopion 3vuotisen peruskoulupohjaisen lähihoitajan perustutkinnon opinnot.

Matka Kuopioon olisi ollut 56km, kun taas Varkauteen on matkaa n.~20km.
Valitessani Kuopion olisi minun ollut fiksuinta asua viikot asuntolassa (kotona olisi 1v ja 3v lapset ja kulta olisi joutunut katsomaan yksin heidän perään arkisin töiden jälkeen..-ei hyvä ajatus varmasti kultani mielestä.)
Ja ajatellen itseänikin, olisinko voinut olla erossa viikot lapsistani?
- En usko. Ikävä olisi kasvanut takuulla suureksi molemmin (kaikin) puolin.
Joten veikkaan että siitä olisi syntynyt sellainen soppa, että olisimme kenties päätyneet suhteessamme sellaiseen solmuun ,ettei kenelläkään olisi ollut kivaa.
Siispä valitsin Varkauden.
Varkaus voitti 1-0 tämän kisan.

Mutta palatakseni lapsettoman elämään...
En oikein edes muista, mitä silloin tein yleensä, kun minulla ei ollut lapsia.
Aikaa tietenkin oli tehdä mitä vain ja minne vain saattoi lähteä ajattelematta ensin, onko lapsi syönyt/nukkunut/tms.
Silloin olit ns. "vapaa menemään ja tekemään" miltei mitä vain.
En sanoisi kaipaavani sellaiseen lapsettomaan aikaa. EN enää.
Niin paljon olen lapsiltani saanut etten päivääkään vaihtaisi pois.

Mitä rahankäyttöön tulee, niin ehkä sitä ostelisi lapsen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden sijasta jotakin hyödykkeitä itselleen... (cd-levyjä, kirjallisuutta,sisustamiseen/ askartelemiseen liittyviä tarvikkeita ja tuotteita...tai en minä tiedä,mutta lapsen vaippoja ei ainakaan tarvitisi ostella. Saati miettiä niin tarkkaan päivän ruokaa..
Silloin lapsettomana sitä saattoi syödä kun se nälkä tuli ja sitä tuli siirrettyä useimmiten sillä, mitä ensimmäisenä kaapista käteen sattui..(ei aina terveellisintäkään pöperöä).Nykyisin jokaisen nälät on osattava ennakoida välttääkseen siitä johtuvia kiukkuja.
Eli voinen yhteenvetona todeta, että lasten tultua elämääni omakin elämäni on muuttunut terveellisemmäksi ja siihen on tullut tietty "rytmi" ja ne omat vakiintuneet rutiininsa;

Tiettyinä ajankohtina syömme ja menemme nukkumaan.
Käymme pesuilla, harjaamme hampaat (vaikka toki hampaat on pesty ennen lapsiakin!)
Rahankäyttö on vakautunut->heräteostoksia huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Sanoisin eläväni nyt laadukkaampaa elämää kuin ennen lapsia.
Nyt elämässä on jokin merkitys ja tarkoitus, vaikka en sano olleeni aikaisemminkaan ennen lapsia "tuuliajolla".Puhumattakaan elämäni olleen ennen lapsia merkityksetöntä. Ei suinkaan. Elämää osaa arvostaa nyt lastenmyötä hieman eritavalla. Erinäkökulmasta ja aivan eritavoin kuin lapsettomana.

Varmasti jäi paljon tärkeitä asioita huomioimatta tässä, mutta tämä oli tälläinen "aloitus" asiasta. Saatan jatkaa sen pohtimista uudemmankin kerran.