Illasta, kun sain tytön nukkumaan aloin kerätä askartelutarpeita keittiönpöydälle ja eikun korttien tekoon!
Siinä menikin sitten aikaa ihan kivasti. En oikein osannut keskittyä vain yhteen kerrallaan, joten tulin sätöstelleeksi jopa 3 korttia. Tosin niistä en saanut yhtään täysin valmiiksi vaan ne jäivät "vaiheeseen" silmiäni alkaessa painaa unen voimasta.
Keräsin kaikki takaisin komeroon josta olin ne levitellytkin ja sitten unille, mutta...
Unipa ei tullutkaan päästyäni sänkyyn peittoni alle.
Makoilin selälläni ja kuuntelin kuinka tyttö tuhisi vieressä. Sitten alkoi tuntua...
Pikkuinen masuasukki heräsi tai aloitti jonkin keskiyön jumpan!
Se tuuppi ja tökki sinne ja tänne.
Värisytteli masuani sieltä ja täältä.
Yrittiköhän se pitää minulle seuraa tai kenties kutitella minua uneen...
Onneksi se ei saanut minua kuitenkaan ääneen nauramaan. Hymyilin vain ja tulihan se mieleen, miten mahdollinen tuleva synnytys menisi. Olisiko se helppo jos odotusaika on mennyt pahemmitta ongelmitta? Vai onko se silloin rankka ja vaativa jos on saanut odotusajan olla melko huoletta..
- Ei sitä voi tietää, sen aika näyttää. Tiedän sen.
Niihin ajatuksiini olinkin sitten nukahtanut. En tiedä kauanko siinä ehdin lopulta yrittää unta, mutta ainakin petiin mennessä klo oli 00:30 ja heräsin aamulla jälleen (jo) 5:20.
Tässä valvotaan muutaman hassun nukutun tunnin jälkeen.
Pitänee nukkua tänään päikkärit itsekin, kun vaan saisi tytön unille. Tai sitten tyttö katsoo tv:stä jotakin dvd:tä ja äiti ottaa pienet tirsat.
Nyt menen vielä hetkeksi tytön viekkuun, josko sekin kohta heräilee, niin onpahan äiti KERRANKIN vieressä kun avaa silmänsä.
Siinä menikin sitten aikaa ihan kivasti. En oikein osannut keskittyä vain yhteen kerrallaan, joten tulin sätöstelleeksi jopa 3 korttia. Tosin niistä en saanut yhtään täysin valmiiksi vaan ne jäivät "vaiheeseen" silmiäni alkaessa painaa unen voimasta.
Keräsin kaikki takaisin komeroon josta olin ne levitellytkin ja sitten unille, mutta...
Unipa ei tullutkaan päästyäni sänkyyn peittoni alle.
Makoilin selälläni ja kuuntelin kuinka tyttö tuhisi vieressä. Sitten alkoi tuntua...
Pikkuinen masuasukki heräsi tai aloitti jonkin keskiyön jumpan!
Se tuuppi ja tökki sinne ja tänne.
Värisytteli masuani sieltä ja täältä.
Yrittiköhän se pitää minulle seuraa tai kenties kutitella minua uneen...
Onneksi se ei saanut minua kuitenkaan ääneen nauramaan. Hymyilin vain ja tulihan se mieleen, miten mahdollinen tuleva synnytys menisi. Olisiko se helppo jos odotusaika on mennyt pahemmitta ongelmitta? Vai onko se silloin rankka ja vaativa jos on saanut odotusajan olla melko huoletta..
- Ei sitä voi tietää, sen aika näyttää. Tiedän sen.
Niihin ajatuksiini olinkin sitten nukahtanut. En tiedä kauanko siinä ehdin lopulta yrittää unta, mutta ainakin petiin mennessä klo oli 00:30 ja heräsin aamulla jälleen (jo) 5:20.
Tässä valvotaan muutaman hassun nukutun tunnin jälkeen.
Pitänee nukkua tänään päikkärit itsekin, kun vaan saisi tytön unille. Tai sitten tyttö katsoo tv:stä jotakin dvd:tä ja äiti ottaa pienet tirsat.
Nyt menen vielä hetkeksi tytön viekkuun, josko sekin kohta heräilee, niin onpahan äiti KERRANKIN vieressä kun avaa silmänsä.
Kommentit