Siellä käytiin eilen iltapäivästä ollen iltaan.
Tyttö nukahti meno matkalla, mutta ei kauaa jaksanut uinua autossa. Heräsi kai siihen kun romusin peräkontilla vieden sinne raparperiä penkistä.
Mennessämme aina tuonne entiselle talollemme, tyttö hokee aina niin iloisena ja hymyssä suin:
- kottiin, kottiin...
Taitaa puhua siitä paikasta nimellä "kottiin-kottiin".
Toisaalta se on omalla tavallaan surullistakin... haikeaa joutua luopumaan paikasta joka todellakin OLI niin ihana asua.
Omat miinuksensa toi meidän elämäntilanteeseen välimatka kirkonkylälle,johtuen minun ajamattomuudestani. En vain uskalla rattiin ja that´s it!
Kävin läpi liiterin päässä olevasta varastosta omia tavaroitani laatikosta, katsoen mikä joutaisi roskiin jos joutaisi.
Vastaan tulvi paljon jo unohtamiani muistoja. Läjäpäin kortteja sekä kirjeitä.
Löytyipä sieltä miltei kaikki kouluvihkot ajalta, jolloin opiskelin ensimmäiseen ammattiinikin! Samoin miltei kaikki monisteet viimeisimmästä opinahjostani sen tutkinnon perusteiden kera!
Ajattelin säilyttää vielä ne viimeisimmän tutkintoni paperit, sillä saattaisin tarvita niitä vielä jossakin seuraavassa opinnoissani.
Päivä oli ihanan aurinkoinen. Kuljin välillä tyttöni perässä pihalla ja heittelin koirallemmekin keppiä. Sitten alkoi tuntua päässä aavistus siltä, että olisiko migreeni mahdollisesti joka kummittelee->liiallinen aurinko ja sen kirkkaus laukaisi sen hyvin todennäköisesti. Aloin houkutella tyttöä sisälle, jotta pääsisin pois auringosta varmiten.
Siinä seistessäni houkuttelemassa tyttöä, tunsin yks kaks aika ikävän tunteen vatsassani.
En oikein tiedä miten sitä kuvaisin, mutta aamulla ajattelin että se saattoi olla / sen täytyi olla supistus!
Mikään ei tuntunut siinä hetkessä oikein auttavan. Automaattisesti pidätin hengitystäni, mutta samassa kun sen tajusin koitin hengittä' rauhallisesti... ei vaikutusta. Tavallaan oli tunne, että "Nyt on päästävä vessaan ja pian!" mutta toisaalta, kun viimein pääsin tytön kanssa sisälle ja kävin wc:ssä, ei sille ollutkaan enää tarvetta sillä sitä "kouristusta" ei enää tullut ollessani siellä.
Haikea oli mieli ajellessamme sieltä pois.
Ensi tiistaina sinne tulee kuntotarkastuksen tekijä ja mikäli ostajat hyväksyvät sen tarkastuksen tuloksen tiimoilta mökin kertaalleen, se on sitten menoa. Meille.
Pian se kyllä sitten meni, mikäli se vain heille edelleen kelpaa.
En toki valita. Ei talossa tietääksemme ainakaan pitäisi olla mitää yllätyksiä sen suhteen, että kosteutta emme ole havainneet asuessamme siellä saati muutakaan asumiseen vaikuttavaa haittaa.
Välittäjäkin oli sanonut, että siinä ei pitäisi näin ensi näkemältä tulla mitään yllätyksiä..vaikka vaikeahan se on sanoa mitään ilman mitään mittalaitteita joilla tarkastaja suorittaa mittauksia mm.kosteuden toteamiseksi.
Ainakin saamme kesäkuun (luullakseni) vietellä siellä, enemmän ja vähemmän. Nyt jos koskaan toivon juhannukseksi hyvää säätä, etenkin jos vietämme sen siellä.
Ja se ihan vain siksi jotta voisimme tehdä mieliruokaa pihalla grillissä. Ja olisihan se mukava syödäkin ulkosalla. Paremminhan se ruoka ulkona maistuukin.
No tämä oli tälläinen jatustus. Jospa en tällä kirjoituksellani loukannut mitenkään ketään...Jos, niin hän sen tuokoon tietoisuuteeni tavalla tai toisella...
Aurinkoista päivää kaikille myös tänään!
Tyttö nukahti meno matkalla, mutta ei kauaa jaksanut uinua autossa. Heräsi kai siihen kun romusin peräkontilla vieden sinne raparperiä penkistä.
Mennessämme aina tuonne entiselle talollemme, tyttö hokee aina niin iloisena ja hymyssä suin:
- kottiin, kottiin...
Taitaa puhua siitä paikasta nimellä "kottiin-kottiin".
Toisaalta se on omalla tavallaan surullistakin... haikeaa joutua luopumaan paikasta joka todellakin OLI niin ihana asua.
Omat miinuksensa toi meidän elämäntilanteeseen välimatka kirkonkylälle,johtuen minun ajamattomuudestani. En vain uskalla rattiin ja that´s it!
Kävin läpi liiterin päässä olevasta varastosta omia tavaroitani laatikosta, katsoen mikä joutaisi roskiin jos joutaisi.
Vastaan tulvi paljon jo unohtamiani muistoja. Läjäpäin kortteja sekä kirjeitä.
Löytyipä sieltä miltei kaikki kouluvihkot ajalta, jolloin opiskelin ensimmäiseen ammattiinikin! Samoin miltei kaikki monisteet viimeisimmästä opinahjostani sen tutkinnon perusteiden kera!
Ajattelin säilyttää vielä ne viimeisimmän tutkintoni paperit, sillä saattaisin tarvita niitä vielä jossakin seuraavassa opinnoissani.
Päivä oli ihanan aurinkoinen. Kuljin välillä tyttöni perässä pihalla ja heittelin koirallemmekin keppiä. Sitten alkoi tuntua päässä aavistus siltä, että olisiko migreeni mahdollisesti joka kummittelee->liiallinen aurinko ja sen kirkkaus laukaisi sen hyvin todennäköisesti. Aloin houkutella tyttöä sisälle, jotta pääsisin pois auringosta varmiten.
Siinä seistessäni houkuttelemassa tyttöä, tunsin yks kaks aika ikävän tunteen vatsassani.
En oikein tiedä miten sitä kuvaisin, mutta aamulla ajattelin että se saattoi olla / sen täytyi olla supistus!
Mikään ei tuntunut siinä hetkessä oikein auttavan. Automaattisesti pidätin hengitystäni, mutta samassa kun sen tajusin koitin hengittä' rauhallisesti... ei vaikutusta. Tavallaan oli tunne, että "Nyt on päästävä vessaan ja pian!" mutta toisaalta, kun viimein pääsin tytön kanssa sisälle ja kävin wc:ssä, ei sille ollutkaan enää tarvetta sillä sitä "kouristusta" ei enää tullut ollessani siellä.
Haikea oli mieli ajellessamme sieltä pois.
Ensi tiistaina sinne tulee kuntotarkastuksen tekijä ja mikäli ostajat hyväksyvät sen tarkastuksen tuloksen tiimoilta mökin kertaalleen, se on sitten menoa. Meille.
Pian se kyllä sitten meni, mikäli se vain heille edelleen kelpaa.
En toki valita. Ei talossa tietääksemme ainakaan pitäisi olla mitää yllätyksiä sen suhteen, että kosteutta emme ole havainneet asuessamme siellä saati muutakaan asumiseen vaikuttavaa haittaa.
Välittäjäkin oli sanonut, että siinä ei pitäisi näin ensi näkemältä tulla mitään yllätyksiä..vaikka vaikeahan se on sanoa mitään ilman mitään mittalaitteita joilla tarkastaja suorittaa mittauksia mm.kosteuden toteamiseksi.
Ainakin saamme kesäkuun (luullakseni) vietellä siellä, enemmän ja vähemmän. Nyt jos koskaan toivon juhannukseksi hyvää säätä, etenkin jos vietämme sen siellä.
Ja se ihan vain siksi jotta voisimme tehdä mieliruokaa pihalla grillissä. Ja olisihan se mukava syödäkin ulkosalla. Paremminhan se ruoka ulkona maistuukin.
No tämä oli tälläinen jatustus. Jospa en tällä kirjoituksellani loukannut mitenkään ketään...Jos, niin hän sen tuokoon tietoisuuteeni tavalla tai toisella...
Aurinkoista päivää kaikille myös tänään!
Kommentit