Ensinnäkin on pakko kertoa hieman hehkuttaenkin tätä odotuksen ihanuutta, kun olen alkanut tuntea aika usein pikkuisen liikkeet.
Aivan kuin se iltasella polkisi paikallaan tai jotakin se pieni siellä kuitenkin jumppailee. Hypänneekö napaöuoraa käyttäen mukamas hyppynarua, vai mitä, mutta usein illalla kun makaan selälläni tunnen melkoista liikehdintää.
Tällä hetkellä mennään rv:lla 19 ja rapiat päälle.cheeky
Hämästyin tuota itsekin että JOKO se on niin pitkällä!?!? En ole liiemmin asiaa ajatellut joten siitä moinen nopeasti tuntunut ajankulu varmaan vain johtui.

Olimme tänään aamusta jo talolla sipistelymaalaamassa ja kertaalleen saimme kylmäneteisen ulkopinnat käytyä läpi. Entistä maalia pois ja uutta tilalle.
Hankalaa se ei liiemmin ollut, sillä tyttö viihtyi näköetäisyydellämme kuormurin ja hiekkalelujensa kanssa. Siinä ajassa, mitä entisen maalin rapsuttelu minulta otti ehdin hyvin auttaa siinä asiassa edes sen verran.
Sitten olinkin tytön kanssa pihalla mm. piilosta ja keinuime puutarhakeinussa sekä annoin aikas kauan vahtia hälle hänen omassa kiikussaan.
Paistoin meille kaikille myös sisällä pönttöuunin suulla makkaraa ja sitten juotiin kahvit ja syötiin sitä paistamaani makkaraa.

Juuri ennen sieltä pois lähtöä, kun tyttö keinui omassa keinussaan pihalla, hän meinasi  nukahtaa siihen. Pää jo retkahteli varsin lupaavasti, mutta kun lopulta nostin hänet pois viedäkseni hänet sisälle hän virkistyi ja uni karisi. Samassa mies sanoi saatuaan sen ulkoeteisen maalaamisen osin valmiiksi, että olimme  lähdössä takaisin kirkolle.
Eipä siinä vahinkoa tullut. Tyttö otti tirsat autossa sen n.10min matkan ajan kunnes heräsi minun kantaessani häntä autosta sisälle.