Kirjoittaja
Esikoistaan odottaessa aloitin tämän blogin kirjoittamisen.
Olen v.-81 syntynyt nainen ja asustelen savossa avopuolison ja 3/10 syntyneen tyttömme kanssa. Viikonloppuisin luonamme vierailee avopuolisoni 10/06 syntynyt poika.
Tänne kirjailen jatkossa muustakin kuin vain odotuksen kulusta (esikoisen odotuksestani voi lukea aikaisemmista postauksistani.)
Se, mistä kirjoitan tänne jatkossa jää nähtäväksi, mutta yleisesti sanoen tullenee teksti olemaan joka päiväistä ja arkista "höpinää" :D
Jätä käynnistäsi halutessasi jonkilainen merkintä, se piristäisi kummasti...
Voit laittaa myös sähköpostia osoitteeseen:
kataris10@gmail.com
|
18.05.2012 - 17:24
Voi minua!
En tiedä miksi edes olen kuvitellut ettei pikkuisemme olisi jostakin syystä enää elollinen. Johtunee kai vain ja ainoastaan siitä, kun ei ole tarvinnut halailla pönttöä ja sehän olisi 1 merkki siitä että siellä tavallaan on jotakin elämää...
Isäntä laittoi viestin töistä että aikoi käydä kaupassa töistö tullessaan ja kyseli mitä tarvitsisi tuoda. Luettelin jotakin perustarpeita ja sanoin samalla ne surullisen kuuluisat "hyvästit" omille herkkuostoksille. (Sanoin että jotakin namia vois tuoda ja toihan se...)
Itse säntäsin koiraa käyttämään koiraa pihalla sillä edellisen kerran hän ei ollut pissannut ja koira jo suorastaan vaati omalla tavallaan päästä ulos. Mikä ettei kun aurinko paisteli.
Ehdimme sisälle takaisin juuri sopivasti, kun ulkona alkoi sataa. Ja sade ei ollut mikään pieni. Vettä tuli kaatamalla hetken aikaa.
Isäntä tuli töistä ja olin sanonut myös muurahaisista jotta toisi samalla jotakin muurahaiskarkoitetta, lisäsin vielä tehosteeksi että muuten lähtisin kävellen entiseen asumukseemme, sill' en tahtoisi olla täällä sen muurahais armeijan "jaloissa".
Tenttasin sitten hänen tultuaan heti, ehkä liian hyökkäävästi ja valiten sanani väärin kun sanoin:
- Toitko muurahaiskarkoitetta vai lähdenkö tästä jo kävelemään...?
- NO EI SITÄ OLLU SIELLÄ KAUPASSA JOSSA KÄVIN!!!! Isäntä huusi melkein.
- NO JUST! Kun minä nimenomaan sanoin että tuoda sitä.
- EN MINÄ OLE KÄYNYT MUISSA KAUPOISSA, KATSOIN SIELTÄ MUTTA EI OLLUT!!!Isäntä sanoi varsin äkäiseen sävyyn.
- NO EI SIINÄ KAUPASSA OLE MITÄÄÄN, EI SIELLÄ OLLUT EDES UIMAVAIPPOJAKAAN!!!huusin jo takaisin.
- EIPÄ PALJON TEE MIELI EDES TULLA KOTIIN KUN HETI JÄKÄTETÄÄN JOS EN OLE JOTAKIN TUONUT, isäntä sanoi.
Minua alkoi itkettää. Olin TAAS epäonnistunut miesvalinnassani(-ko?)
Istuin olohuoneessa Kertun ja isännän ollessa keittiössä. Pyyhin silmiini nousseuta kyyneleitä, enkä halunnut näyttää niitä isännälle ettei siitä tartte alkaa kysellä "Mitä se nyt vetistelee!?!!"
Nooh, rauhoituin ja muistin että minä en ollut vielä muistanut näyttää/kertoa hälle millaisen muistovärssyn laitoin sen erään sukulaisemme muistokorttiin.
Kipaisin vaatehuoneeseemme ja otin hyllyltä kirjekuoren johon olin kirjaillut värssyjä muistiin.
Luin sen isännälle samalla kun näytin sitä siitä hälle.
Se liikutti minut niin, että itkin vuolaasti samalla kun sitä luin. Olin kuin pikkutyttö jonka jäätelö oli pudonnut hiekkaan tai jolta oli viety tikkari kädestä tai joka olisi kaatunut vähintäänkin pyörällä.
Huh, no tuo kertoisi siitä että jotakin elämää kenties olisi vielä sisälläni pikkuisessa, kun tunteet nousi tuolla tapaa yks kaks pintaan.
Helpotuksen huokaus sinänsä...
Illasta saunomme ja huomenna varmaan haemme sitten pitsat kotipitsasta, kun on alennuskuponkejakin vielä käyttämättä ja saisi ainakin sitten syödä herkku mättöä. 
18.05.2012 - 11:39
Haukotus!
Otin sitten tunnin tirsat. Neiti katsoi ensin dvd:ltä Pororoa ja latki siinä kupillisen maitoa samalla (minä menin maidon annettuani jo petiin luottaen, ettei neiti kiipeilisi tai tekisi muuta luvatonta JOS vaikka nukahtaisinkin...)
Ei mennyt kauaa, kun Kerttu seisoi ovella ja kömpi leluineen viereeni peiton alle.
Aikansa siinä myski ja kolisteli vene-lelujaan, kunnes kääntyi minuun päin hieman kitisten ja minä silitin häntä. Tyttö nukahti melko pian.
Kävin sammuttamassa päälle jääneen kuvan ja menin hetkeksi takaisin vielä.
Keittiömme on vallanneet sokerimuurahaiset osittain joten ei paljon tee mieli siellä olla. (Wippii, voisiko tässä nyt laihtua jos ei tee mieli mennä keittiöön? heh...)
Aamulla muurahaisia marssi oikein tehden polun keittiöömme. Ne tuli roskiskaapilta oven ylälaitaa pitkin laskeutuen kaapin päädystä saranakohtaa pitkin alas, siitä ne marssivat keittiön tuolin ali kaikki sulassa sovussa kohti keittiön vastapuolene lattialistaa, jonka alle kaikki koettivat sulloutua samanaikaisesti sinne päästyään.
Joo, tiedän, että sokerimuurahaiset rakastavat kaikkea imelää, siksi olenkin aina pyyhkinyt hyvin jos jotakin hedelmiä tai muuten sokeripitoista olen leikannut pöytätasoilla sekä mehu- ja muut imelää sisältäneet mukit ja lautaset olen huuhdellut jos olen tiskipöydälle jättänyt pesemättä sen enempää.
Imuroin ne muurahaiset pois kaapin ovista sekä parhaani mukaan roskapöntön reunoista ja sen alta. Samoin sen lattialistan edestä missä niitä parveili.
Enpä ehtinyt kun laittaa imurin pois ja kun katsoin sinne listan luo uudemman kerran, siellä kuhisi jo taas!!!!
Raivostuttavaa moinen.
Isäntä aikoi olla tänään töissä klo 16 saakka (tästäpä mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessa. Tiedän!)
Suunnittelimme, että saunoisimme tänään ja ensin kävisimme kaupassa.
Aloin miettimään mitä me sieltä oikein tarvitsisimme... herkkuja! 
Vai ostaisiko kerrankin vain yhden irtojäätelön.. pakkoko sitä olisi aina joka viikonloppu jotakin mättää kärrytolkulla vaikka silloin lupa onkin syödä herkkuja.
Olisinko nyt erilainen ja tekisin poikkeuksen?
Hahaa... en usko että onnistuu kovin hyvin. Kaupassa viimeistään sorrun.- Senkin tiedän kun olen jo niin usein sen nähnyt ennenkin käyvän toteen. 
Oletteko onnistuneet koskaan tekemään kauppareissua ilman yhtään heräteostosta joka on pistänyt silmäänne vasta kaupassa ja se on ollut sitten pakko ostaa ennakko suunnitelman vastaisesti? (ja nyt kyse elintarvikkeista, ei mistään mitä ei voi syödä vaan nimenomaan syötävästä heräteostoksesta!)
Hyvä viikonloppua kaikille!
18.05.2012 - 07:11
Aamusta aikanaan kun isäntä tapansa mukaan klo 05 heräsi ja söi aamupalaa niin minäkin nousin käydäkseni wc:ssä. Tuumasin siinä hälle, ennen kuin menin jatkamaan makoilua, että:
- Voisinpa käydä Kertun kanssa kaupalla päivällä ostamassa suolaa ja kenties jotakin muutakin..
Nooh, suunnitelmiin tuli muutos tässä klo 7 aikaan kun alkoi sataa kaatamalla ja ennuste mistä katsoin näytti että sataisi enemmän-vähemmän vaihdellen klo 17 saakka, ja isäntä aikoi tulla n. klo 16 joten eipä me ehditä ennen sitä ainakaan käymään suola ostoksilla.Hyvä jos johonkin sateettomaan rakoon ehdimme koiraa käyttää ulkona päivällä.
Vaikka minulla onkin aika suuri sateenvarjo, se ei yllä suojaamaan Kerttua hänen istuessaan rattaissa. (Kokeiltu on.) Joten en lähde tietoisesti toistakaan kastelemaan yhden suolan ostamisen vuoksi.
Jospa ensiviikon loppuna olisi hyvä sää, ainakin pe ja la näyttäisi olevan ellei tuuli tee sitten vilpoista siitä, mutta sadetta ei ainakaan ole luvassa näillä tämän ajan ennusteilla.
Lähdemme silloin sinne Mikkeliin, Kyyhkylän kartanoon.
Eli viikon päästä tähän aikaan täällä ollaan jo melkoisissa lähtötunnelmissa ja tuskin edellisenä yönä on paljoa saanut nukutuksi jännitykseltään..
17.05.2012 - 19:05
Saapui neiti kotiin jo klo 10 aikaan aamusta.
Itse otin pienet nokoset klo 8:20-9:16. Herättyäni söin hieman mustikkavispipuuroa sekä super herkullista torilta edellisenä päivänä ostamaani ruisleipää. Njami!
Sain sitten ajatuksen,-jotka ovat niitä sarjassa "mitä vielä tekisin ENNEN kuin lapsi tulee kotiin!?!", ja muistin sen erään sukulaisemme joka vaipui ikiuneen.
- Hänelle tekisin varuiksi jo edes jonkinlaisen osanotto kortin!
Olinhan jo katsellut runoja/värssyjäkin netistä valmiiksi. EI muuta kuin kannoin askarteluroippeeni keittiönpöydälle ja aloin hommiin.
Siinä valmistui ensin tavallaan "Kiitos"-kortti äitini ystävälle, joka oli lähetenyt mukaan viihdyttämään Kerttua automatkan ajaksi. Olin aikaisemmin tehnyt erääseen päiväkotiin muutamille lapsille sinne aikanaan viemieni suklaakeksien ohjeesta sellaisen "ohjekortin" ja niinpä liimasin sen taakse hieman tervehdystä ja kesätoivotuksen hänelle. 
(En tullut kuvanneeksi sitäkään... Kuten en ehtinyt kuvata osanotto korttiakaan...)
Noh, soitin sitten äidilleni kyselläkseni hieman minkä tyyppisen muistovärssyn laittaisin korttiin keräämistäni värssyistä.
Kun hän vastasi, hän sanoi että olivatkin jo enää 20km päässä meidän luonta.
- KÄÄK! Niin lähellä ,ajattelin että nyt tulee kiirus.
Nopsaan lueksin muutaman vaihtoehdon värssyistä äidille puhelimessa ja hän kallistui niistä erään tietyn kannalle.
Niinpä kirjailin sen korttiin.
Toiselle sivulle laitoin vain vainajan nimen (XXXX XXXXXX:sen) muistoa kunnioittaen (ja meidän nimet, isännän ja minun perh.)
Se oli siinä!
Nooh, pian siinä ovikello soikin jo. Minulla oli aivan kaikki askartelu roippeet levällään.
Menin toki avaamaan oven mahdollisimman pian.
Kerttua ei näkynyt hei ovella vaan äitini ystävä kassien kanssa. Kurkistin ovelta hieman enemmän ja näin kuinka äitini piteli Kerttua Artun apupyörällisen polkupyörän päällä. 
Päästyään alas pyörän päältä Kerttu tuli luokseni ja halusi heti syliin...
Taisipa se sanoa syliin päästyään vielä: "Äijä..." 
Awww...
Noh, menimme sisälle siten että Kerttu talutti minua. Hällä oli jotkut kopio "crocksin"-tapaiset muovikengät ja yllätyin suuresti kun hän riisui ne aivan itse pienessä eteisessämme! 
Sitten matka jatkui eteisestä peremmälle. Neiti näytti jo NIIN isolta tytöltä etten ollut uskoa silmiäni.
Seuraavaksi hän yllätti minut riisumalla ihan itse vetoketjullisen hupparinsa pois.
- Ja TAAS sain olla hämmästelemässä miten omatoiminen hän olikaan!!!
Joo, tunnustan, olen kai hyysännyt liikaa, kun olen vain ajatellut ettei Kerttu osaisi muka itse. *vaipuu maan alle*
Tuo omatoimisuuden lisääntyminen ei kyllä haittaa tulevaa ajatellen. Enhän minä oikein millään ehtisi kahta samaan aikaan pukemaan, syöttämään (en sanoisi syöttäväni Kerttua enää, annan vain ruoan eteen ja hän syö itse sen mitä syö...)
jne.
Ensimmäiseksi hän alkoi huristella potkumopollaan. Koira oli taas hepakassa ehdittyään kai jo tottua siihen ettei tämä vintiö ole riivaamassa enää häntä.
Kävimme ulkona koiraa käyttämässä mummon lähdettyä. Arvelin, että Kerttu varmaan kävelee itse, koska oli ennen aika kova liikkumaan itse, ainakin alkumatkasta.
Hän kuitenkin jumittui rattaiden eteen ja kysyin heti:
- Tuletko kyytiin istumaan?
- Niiiin! Kerttu sanoi iloisesti.
(Tulkitsin tämän että myöntävä vastaus ja nostin rattaisiin.)
Lähdin uutta reittiä, rantaa pitkin kävelemään. Emme ehtineet kauaksi kun Kerttu hoksasi ojanpenkalta leskenlehdet ja alkoi vaatia:
- KUKKA!! KUKKA!!!
Minä yritin ensin hieman pyristellä vastaan että:
- Ne on koiranpissaisia, otetaan jostakin muualta.
Neiti kuitenkin kuulosti varsin pettyneeltä ja niinpä poimin hälle 2 leskenlehteä pikkuisiin nyrkkeihin tytölle. Nyt hän istua törötti rattaissaan toisessa kädessä 2 venettä (jotka sai ottaa sisältä mukaan matkaleluksi) ja toisessa kädessä 2 leskenlehteä.
Kun koira oli käytetty toin koiran sisälle ja olimme hetken vielä ulkona.
Kerttu sai mm. ajaa auttamanani apupyöräisellä polkupyörällä ja kävimme takapihallakin lapioimassa.
Kerttu tahtoi kaivella kukkapenkkejä omalla pienellä muovilapiollaan. Annoin koska me emme olleet laittaneet niihin kasvamaan mitään.
Yllätys oli kun takapihaltamme eräästä nurkkauksesta löytyi kasvamassa nippu leskenlehtiä!
Kerttu tosin nyppi ne pois laittaen mukaansa ottaman pienen rekanlavan kyytiin...
Nyt on sitten takapihan kukatkin kitketty- Kirjaimellisesti!
Kävimme isännän tultua töistä jo normi aikaan, kunhan hän oli ensin syönyt kotona, niin entisessä mökissä laittamassa verhotangot takaisin paikoilleen, sekä kasaamassa kirjahyllykin omalle paikalleen. Olohuone oli maalattu isännän isän toimesta muutama päivä sitten.
Saimme kannetuksi /siirretyksi myös kaikki kirjat (Aku Ankat) kirjahyllyyn ja minä putsasin vielä imuriakin, lähinnä sen suodattimen, kun tuntui olevan imemis ongelma, ja tehot parani oitis kun sen putsasin.
HYH ja HUH, olikin siihen suodattimeen kertynyt pölyä!!!HUH!!!
Kotimatkalla Kerttu nukahti. Kotiin päästyämme hän heräsi kun kannoin sisälle ja vaihdoimme oitis yöpuvun sekä sen ns."yövaipan" jos neiti nukahtaisi yöunilleen.
Hetken valvoi, joi kupposellisen maitoa ja uni vei taas tytön.
Eipä ollutkaan nukkunut päiväunia muutoin kuin aamusta mummon kyydissä äidin luo tulo matkalla. Joten ei ihme!
Taidanpa ottaaa vielä iltapalaksi kalakeittoa jota tein mummon tuomista tarpeista. Siitä tuli nimittäin HYVÄÄ!
16.05.2012 - 11:06
Nyt on isännälle ostettu ISO viipurinrinkeli. En minä voinut olla ostamatta- kun siinä rinkelin myyjän vieressä näkyi olevan vanhempi naisihminen myymässä leipää...
Ostin myös ruisleivän. Oli oikein lämminkin vielä. Niinpä kysyin hältä:
- ei taida olla kovin vanhoja nämä leivät kun on vielä lämminkin...?
- Aamulla otin ruisleivät uunista 6:30 ja nämä toiset (osoitti ohratieskoja) 7:00.
Olipa ihana kävellä lämmin leipä repusa kotiin, kun tiesi saaneensa niinkin tuoretta ja ITSE tehtyä leipää.
Matkalla äitini soitti ja sanoi, että he saattaisivat tulla Kertun kanssa jopa huomennakin. Kaikki riippui nyt siitä, miten minun mummoni "joutuu" olemaan sen isänsä menettäneen sukulaisen apuna hautajaisjärjestelyissä.
Toki se ei haittaa minua, että Kerttu tulisi jo kotiin. Ikävä on ja hän näytti niin isolta tytöltä äitini aamulla lähettämässä kuvassa että APUA!
Pitäisi pestä erästä mattoakin, nyt olisi hyvä ennen kuin Kerttu tulee. Meinaa väsyttää syönnin päälle. Josko hetken lepäisin ja sitten pesisin sen...
Joo, niin minä teen. Ihan pieni hetki vaaterissa ja sitten taas työntouhuun.
16.05.2012 - 08:55
En tainnutkaan eilen vielä infota sellaisesta, että meidän taloa kävi 1.pariskunta katsomassa jo.
Kaikki kävi hieman äkkiä sitä ei voi kieltää.
Paikallislehdessämme oli eilen ilmoitus, että "Ostetaan maalta mummonmökki tai maatila kohtuuhintaan."
Isäntä soitti numeroon ja nainen oli kuulostanut varsin kiinnostuneelta. Hän pyysi saada valokuvia sähköpostiinsa.
Tilanne kuitenkin eli sen verran, että iltapäivästä joskus klo 15, isäntä soitti ja kertoi että se pariskunta olisi tulossa jo katsomaan tälle iltaa asuntoa klo 18:30!"
- No ohhoh, ilman että laitoit edes kuvia?, kysyin.
- Kuulema paikka oli aika liki sellaista, mitä he etsivät.
Niinpä kävimme illalla sitten esittelemässä taloamme heille.
Nyt elättelemme isännän kanssa -mitäs muutakaan kuin toivoa, että he ostaisivat talon meiltä.
Mies oli varsin kiinnostunut, sillä heitä ei haitannut vaikka talossamme oli pientä laittamista.(listoittamista ja maalaamista). Saisivat tehdä mieleisekseen jos päättäisivät sen ostaa.
Tässä aamusta tekaisin jäähtymään mustikkavispipuuron ja nyt uunissa on uuniriisipuuro.
Ajatuksenani oli käydä markkinoilla hakemassa isännälle perinteinen markkinarinkeli (antoi rahan siihen oikein...)
Pesinpä koneellisen pyykkiäkin.
Sain aamulla aivan ihanan kuvaviestin mummolta (äidiltäni). Kuvassa oli Kerttu, joka istui jonkun laatikon päällä niin hymyssä suin ja kuva tekstinä oli "Huomenta Äijä, heräsin näin hyvällä tuulella aamusta!"
Enhän voinut olla soittamatta heti perään ja kertoa että :
- Voi miten tämä "äijä" tulikaan kuvan nähtyään hyvälle tuulelle!
Pieni ikävähän siitä kuvasta äidille tottakai tuli.
Nooh, perjantai on nopeammin kuin ehdin edes huomatakaan. Silloin mummo (äitini) tuo Kertun takaisin kotiin.
Sainpa kuulla ikävämpääkin uutista, vaikka se odotettavissa on ollutkin jo tammikuusta saakka. Eräs sukulaisemme oli eilen illalla nukkunut pois. Hän oli jo vanha, 97-vuotias sotaveteraani. Silti, vaikka se oli enemmän helpotus kuulla että hän oli viimein päässyt lopulliseen lepoon, piti minun valutella kyyneleitä kirjoittaessani asiaa viestitse isännälle.
Hautajaisiin tulemme varmaan menemään jo ihan siitä syystä, että tahdomme siten kunnioittaa hänen muistoaan. Vielä ei ole varmuutta koska ne ovat, mahdollissti 2.6 tai 9.6 lauantaina. Hänen tyttärensä jäi nyt ns."yksin" , koska äitinsä nukkui pois jo muutamia vuosia sitten. Onni lienee tyttärelle se, että hän on jo aikuinen , yli viidenkymmenen. Sattuu se häneen siitä huolimatta kun ei ole miestä eikä omia lapsia lohduttamassa. Onneksi sukumme naiset ovat hänen tukenaan. Minun mummoni oli ollut viimeyön hänen luonaan jotta hän jaksaa surussaan eteenpäin kun ei ihan tarvitse olla ypöyksin ykskaks.
Nyt minä lähden sinne markkinoille käymään, että joutuu sitten syömään kun puuro on valmista.
15.05.2012 - 14:55
Sanonta "Liika on liikaa" pätee minulla siihenkin että tunnustan olevani esimerkiksi liian paljon täällä netissä.
Mutta eräs asia tuli mieleeni päivällä kun kävin kaupassa ja kirjastossa.
Tuleeko AINA joka raskauden myötä odottavalle äidille jokin uusi "harrastus/ ajanviete"?
Kerttua jo alkaessani odottamaan aloin harrastaa korttien askartelua ja sellaista näpertelyä askarrellen.
Mietin vain tuleeko tämänkin odotuksen myötä jokin uusi juttu ja jos niin missähän vaiheessa- sen kai vain aika näyttää.
Olen alkanut tympiintyä hieman niiden korttien askartamiseen. Onkohan tämä raskaus kenties parantava minut siitä "hullutuksesta" (JOO ANTEEKSI TEITÄ MUITA KORTTIASKARTELIJITA KOHTAAN! EN PAHALLA!!!!!!) - huono termi/ sanavalinta josta kärsin joskus ihan puheissakin jo.
Kun ei vaan tilalle tulisi mitään vielä kalliimpaa harrastusta/ ajanvietettä niin hyvä olisi!
Muumimukien kerääminen kun on aika kallista ja olen koettanut siitäkin holismista päästä ns."kuiville". Rahapulan vuoksi olen onnistunutkin siinä mielestäni varsin hyvin, sillä taisin säikäyttää itseni ostaessani jonkin aikaa sitten 2muumimukia + 1 kulhon joiden yhteishinnaksi tuli 145€ (sis.pk)
Tosin, ne mukit tahdoin ja nyt sain. Nytpä ei ole ollut vara haluta yhtään mitään. Hyvä niin jos sekin "hullutus" laantuu pikkuhiljaa.
Nyt voisi alkaa kehitellä jotakin ruokaa, isäntäkin varmaan kohta tulee töistä.. tai sitten ei tule.
15.05.2012 - 13:45
Kävin sitten heti klo 10 jälkeen siellä kirjastossa. Sitä ennen isäntä kysyi paikallislehdestämme erään ilmoituksen numeroa, sillä siinä joku ostatteli omakotitaloa/ mummonmökkiä maalta, ei haittaisi jos olisi remontoitavaakin.."
Niinpä naputtelin numeron isännälle.
Meni jonkin aikaa, ehdin käymään kirjastolla ja sain isännältä viestin että mahdollinen ostaja (joiden ilmoituksesta puhelinnumeron olin hälle lähtiessäni laittanit) olisivat EHKÄ tulossa katsomaan jo tänä iltana taloamme.
Oli pyytänyt saada @postiin kuvia talosta.
Katsotaan nyt. Ehkä tämä on taas niitä jotka vain huvikseen kyselevät, mutta eivät ole pakosta lopulta tosissaan. (Ovat he varmaan tosissaan ostamassa taloa, mutta eivät ehkä juuri meidän...mistä näistä aina tietää.)
Eilen, kun kävimme Koskella (entisellä asunnollamme) huomasimme, että meidän koira oli kaivanut aika syvän kuopan portaiden alle.
Seuraava "kauhistuksen paikka" oli, kun huomasimme, että samanlainen monttu oli kaivettu niin super kauniiden pionien penkkiin! 
Vaikka asia EI minua haittaa, mikäli saamme sen myydyksi. Mutta jos suinkin se ei mene, ja vielä takaisin palaamme sinne, niin sitten en kyllä tykkää yhtään.
Ihan vain siksi, koska en ole mikään "viherpeukalo" eli en oikein osaa hoitaa kukkia. Kastella kyllä, mutta usein niitäkin (sisäkukkia etenkin) liikaa ja/tai liian usein... :/
Saa nähdä menemmekö tänään vielä sinne Koskelle. Isäntä yksin tietää mitä on sopinut. Minä menen mukana ja vikisen.
15.05.2012 - 09:21
Saamaton vai laiska!?
Mielessä kummittelee se mitä kilpirauhas sairaudesta sanottiin yhtenä oireena..
"laiska, väsynyt, eikä saa aikaiseksi oikein mitään->vrt. saamattomuus..."
Minulle riittää jo pelkkä epäily asiasta ja alan tunnistaa oireita joita netistä luin sairauteen liittyen, että minulla ON se.
Mieltäni painaa entistä enemmän eräs hoitamatta jättämä asia.
Se liittyy siihen kun sovin sen Paletin kanssa, että MINÄ ITSE hoidan soittaen (tai ainakin kyselen) sitä harjoittelupaikkaa lähihoitajan tehtäviin liittyen jostakin paikallisesta palvelutalosta tai vastaavasta.
No enpä ole saanut aikaiseksi.
Siksi se suorastaan HÄVETTÄÄ koska sanoin silloin siinä palaverissamme, että:
- MINÄ OSAAN SOITTAA SINNE YKSINKIN, EN TARVITSE "TUKIHENKILÖÄ" SIIHEN MINUA KÄDESTÄ PITÄMÄÄN...
Minulle tarjosivat vaihtoehtoisesti että ottaisimmeko mukaan minulle tukihenkilöksi "Tiinan" (Nimi muutettu) jolla on laaja tietämys paikkakunnan mahdollisista paikoista, minne voisi päästä jne.
- Osaan soittaa niihin itsekin.
Kun sitten koitin hieman tiedustella palaverissa näiltä kanssa palaveeraamassa olleilta, että osaisiko he sanoa KENELLE minun olisi hyvä soittaa, että MISTÄ aloitan, minkä nimikkeen alla olevalle soittaisin joka osais neuvoa minua eteenpäin paikan kyselyssä, niin eivät sanoneet siihen mitään.
(Ilmeisesti olisin tarvinnut sen tukihenkilön jo tuonkin vuoksi.)
Sitten aika vain on mennyt ja asia jäänyt.
Sanoin siellä vielä, että EN ole raskaana. Enpä tiennyt asiaa vielä silloin.
Jotenkin se tuntuu nololta kun asia käy ilmi, että olenkin JO rv 12 menossa...
Asia ahdistaa päivä päivältä enemmän ja enemmän.
Tämä viikko olisi ollut HYVÄÄ aikaa hoidella nuita "juoksevia" asioita kun Kerttu ei ole, mutta.. näin se suttaantuu sitten.
Sain eilen kuitenkin pestyksi lattiat kun olin ensin imuroinut ne.
Aikeissa olen pestä vielä ennen Kertun kotiutumista ikkunat uudemman kerran. (Viimeksi pesimme ne kun muutimme tähän 2kk sitten, mutta auringossa näkyy siitepölyä yms epäpuhtautta.)
Ajattelin lähteä kirjastoon viemään Kertulle ajat sitten lainaamani "HYVÄÄ YÖTÄ KARHU"- iltasatukirjan, jota vain ehdimme selata muutaman kerran.
(Kerttu katseli sitä omatoimisesti kyllä joten ei se täysin lukemattomaksi jäänyt!)
Sää on ihanan aurinkoinen. Jospa tuuli ei tee siitä kylmää. Uhmaan silti ja lähden ulos kauniiseen aurinko säähän, palauttaakseni edes sen kirjan.
Samalla voisin kiertää kauppoja katsoakseni myydäänkö täällä missään vauvojen kertakäyttöisiä uimavaippoja, vai onko tilattava "kallis" 17,80€ pk kanssa maksava uimavaippa kenties vain paria käyttökertaa varten, sillä Kyyhkylästä vastasivat ettei heidän valikoimaan kuulu lasten uimavaipat.
Jeps. Sitten menoksi!
14.05.2012 - 08:17
Enpä tätä ole pahemmin jännittänyt, mutte eilen kuitenkin soittelin muutamalle sukulaiselleni kysellen onko suvussamme kilpirauhasen toiminnasta johtuvaa sairautta, sillä minun kilpirauhasarvo oli ollut koholla käytyäni työvoimatoimiston kautta terveystarkastuksessa ja sitä kautta otetuissa verikokeissa.
Sain kuulla, että isäni puolelta lähes kaikilla tädeilläni on tämä vaiva. Yhtä, nuorinta heistä lukuunottamatta. Ja nimeomaan naisilla.
Siitä nousi väkisinkin mieleen "Jospa se on sitten minullakin..."
Vaikka salaa toivoin että se johtuisi siitä kun verikoe ja testi tehtiin minulle ollessani jo raskaana. Se kun kuulemma vääristää sitä tulosta ja näin ollen sitä ei suositellakaan tehtäväksi jos henkilön tiedetään olevan raskaana. (minä en sitä silloin vielä tiennyt, sillä mitään oireita eikä siihen viittaavaa ollut vielä ilmennyt...)
Olihan siellä eräs tuttukin labrassa, isännän kummisetä vainaan leski. Eipä hän paljoa jutellut, mutta vähän kuitenkin. Kyseli lähinnä (jälleen) kuinka Siru oli kotiutunut meille. Noh, minähän kerroin että oikein hyvin. Ja niinhän se asia olikin.
Sieltä päästyäni kävin kaupassa ostamassa voita sekä leipää. Näin pärjäisin aamun ja päivän sinne iltapäivään saakka kun isäntä tulee töistä kotiin ja teen meille jotakin ruokaa.
Kotiin tultua laitoin sitten pesukoneen pyörimään.
Mietin kotimatkalla, että pitäisiköhän soittaa sinne Palettiin ja kertoa että olen raskaana, ja kysellä kuinka teemme sen työharjoitteluni kanssa. Saisinko sieltä sen henkilön "avukseni" hommaamaan sitä harjoittelupaikkaa, koska en ole saanut jostakin syystä sitä itse aikaiseksi tehdä.
Uskomattoman paljon vie voimavaroja pieni lapsi ja sen hoito kotona.
Nyt kun Kerttu ei ole tällä viikolla, voisin hoidella juoksevia asioita yms.
(Niin, onko tämä saamattomuus ja jonkinlainen laiskuus merkki siitä kilpirauhasen toiminta häiriöstäni sitten... eräällä sivulla sellainen lueteltiin yhdeksi oireista... Hmph! )
|
