Kaksi pysty viivaa

Moi moi MaiJa!
Ai NiinKuN MiKä MAIjAkO? 
No mä VAaN AiNA SANON Niin. SE on Mun L3mppARi hokema, tiedätteKö?
MUtTa MUN PIti arvuuttaa teitÄ että ArWaaTteko mItä mE eiLeN t3htIiN?
Ihan 3Ka kertAa tAaS täLl3 Vuota?!?
No Ne paist3ttiin mAkarata krillisSä UlkoNA!!!!
ÄIjÄ sanO ettÄ s3 on rillaamista. Kuulema HISt0ria toisti itteensä kun samA oli Viim3kin vuona tehty, 3ttä 3ka kertaa rillasivat TammiKuun kovilla Pakkkasilla.
Mä söin nakia. Siinä oli vaan se kuori sellanen et mä sit imeksin sen pehmeen sieltÄ sisÄstä kun se ei ollu sellasta purkkaa ninku se kuori.
Äijä sano että se nakin pitää naksahtaa kun sitä syöpi. En tiiä minkätakia se niin haluaa.. Musta kun oliS helPompi vaan jos s3 sulas suuhun kun pitäs vaan. En mä mitään purkkaa halunnu, mut oli se ihan hyvää.

Oli siinä maissiakin sitten. Ihi anto sitä mun lautaselle omastaan. Olis se äijäkin antanu mutta ku mä en ollu syöny entisiä niin se sit aatteli etten mä söis.
Mun pitää kyllä tunnustaa että en Mä kaikea jaksanu siitäkään mitä ihi laitto mule. Muta hyvää se oli siltikin se vähä mitä mä sain syötä.

Ei mula tässä muta ollu sitten. 
Moi moi maiJa!*minä vilkutan teille hyvaa tunnuntaita  *

Hyvää huomenta!

Onpas hyvin nukuttu yö taas pitkästä aikaa takana.
Illalla isäntä alkoi Kertun kanssa unille jo minun mielestäni varsin varhain. (On enemmän sääntö kuin poikkeus että se olen meillä MINÄ joka saattaa joskus nukahtaa jopa ennen Kerttua kun menen nukuttamaan häntä ja isäntä katsoo tv:tä tai on muuten alakerrassa/omassa pöngässään väkertämässä jotakin..)
Minä kuitenkin katsoin nyt eilen alkaneen uuden sarjan Terra Novan 1.jakson. Olihan aika..hmm.. erikoinen. En oikein osaa sanoa koukuttiko se minua vai ei. Kyllä se isäntä havahtui hereille minun mennessäni lopulta petiin.
Meinasin tv:n katselun jälkeen askartaakin hieman, noh, lähinnä pientä "puheentapaista" kirjoittaa kaverilleni aikeissa antaaa olevaan yllätysboxiin, mutta kun aloitin sen ns."puhtaaksi kirjoittamisen" niin silmiä tuntui painavan eikä ajatuskaan tuntunut olevan terävimmillään joten menin petiin. JA se kannatti!
Ajattelin että MIKÄ PAKKO MINUN ON JAKSAA JOKA YÖ VÄKERTÄÄ JOTAKIN KUN EI TUNNU OLEVAN VÄSYMYKSELTÄ EDES INTOA...

Jotakin me siinä hekottelimme isännän kanssa vielä mutta sitten uni vei meidät tuutilullaa. 
Kerttu ryski omassa pedissään, kaivautui jotenkin petinsä patjanvirkaa toimittavien pehmsteiden alle ja hakkasi päätänsä päätyyn. Yöllä heräsin siihen kun hän hoki surkeasti "Vettä, vettä, vettä..."
Kävin sitten hakemassa -en kuitenkaan maitoa kuten hän sanoo myös maitoa pyytäessään (kaikki nestemäinen kun on hänen puheissaan "vettä".) Hain hälle mukiin vettä ja muutamat hömpsyt hän sitä otikin ja nukahti uudestaan.
Hällä on vain tapa tuo yöllinen juominen (ennen hän kiskoi maitoa, kun me sitä hälle yöksikin varattiin pullosotalla. Nyt hän ei saa kuin iltamaidon jonka juotuaan usein nukahtaa, sitten on tarjolla vain vettä.)
Syöpähän aamulla sitten aamiasita hitusen paremmin kun ei koko yötä ole tankannut itseään maidolla.

Isäntä on hakemassa Arttua.
Kerttu menee aina suunniltaan (positiivisessa mielessä) kun hälle sanoo:
- Kerttu...Arttu tulee!
Se ilahtuu niin että on hymy korvissa ja alkaa kysellä vain että:
- MITÄ!?
-Arttu tulee!
- Mitä?...
Ja tuota voisi jatkaa niin kauan kuin sitä jaksaa hälle jankuttaa .
Ahaa, Kertulla on kuulema teille jotakin kerrottavaa ei kuulema suostu tähän kirjoittamaan. Hälle pitää olla kuulema aivan OMA lootikko johon hän tahtoo alusta saakka kirjoittaa.. mitähän se nyt taas...Nooh, eipä tässä minulla muuta olekaan joten päästän Kertun kirjailemaan.

Mukavaa pyhää kaikille!

Voi nenu, kun ei jaksaisi millään odottaa tietoa siitä koska tämä Nestori-nalle saapuu mahdollisesti meidän luo kyläilemään.
Isäntä se ei vaan vieläkään tiedä että MIKÄ se mahdollinen "Nestori" oikein on josta olen hälle hehkutellut..hih!
Olen vihjeenä antanut että:
- Se on pieni, ruskea silmäinen, hän ei syö paljoa, ei myöskään häntä tarvitse käyttää ulkona tai muutenkaan seurustella hänen kanssaan erityisemmin.
Isäntä oli eilen hieman että: "MITÄHÄN/KUKAHAN-MEILLE-OIKEIN-OLISI-MAHDOLLISESTI-SITTEN-TULOSSA!?!"
Nooh, kerroin taas saman litanian pitääkseni jännitystä yllä jolloin hän sitten sanoi jo, että:
- Hän taitaa adoptoida myös jotakin. Että marssii  asekauppaan ja ostaa sieltä jonkin uuden aseen itselleen (toki se vaatii ensin luvan hakemista ja sen odottamista-tiedän kyllä sen!) mutta kun häntä vaivasi tuo asia niin kovin että se oli hänen vetonsa siihen tilanteeseen. Jokohan minä sen näyttäisin hälle...nimittäin tämän kuvan tästä alla ja kertoisin että SIINÄ SE NESTORI NYT ON! 

Täällä on saunottu iltapäivästä ja minä tapani mukaan olen sitten askartanut aina joka välissä kun vain mahdollista kaverilleni yllätystenboxiin kynttiläkorttia. (Voi Jehna, että siinä on ollutkin miettiminen!!!) Olen kyllä löytänyt hyviä ohjeita niiden tekemisestä oikein videoiden kera, mutta jotenkin onnistun sen saamaan niin vaikeaksi sitten kun itse alkaa tekemään että!!! Oh -hoh. Meinasi oikein hermot mennä, mutta en antanut periksi. Siitä näyttäisi tulevankin aivan omanlaisensa .
Saakohan se ystäväni niitä kynttilöitä siitä edes pois, se on aivan asia erikseen. hehee.

Mukavaa lauantaita kaikille!! 
Ai niin,
Kerttu osallistui tähän jotta vielä ehtii joku muukin jos haluja on. (Sana on myös ihan aikuisillekin aikuisten kesken, mutta en koe itse tarvetta osallistua enää siihen.)

 Lasten ystävänpäivän teemavaihto.

Palasin vielä tälle iltaa kirjailemaan tänne .
Kerttu katsoo Autot 1 -elokuvaa samalla tässä ja minä saan sillä välin kirjailla tässä mitä nyt sitten tulenkaan kirjailemaan. heheh, varsin loogista!

Nooh , nyt meillä on sitten se etäluettava sähkömittari. Ja todellakin, siinä ei mennyt aikaa juuri paljon mitään. Se kävi varsin nopsaan. Meillä se tosin vei kuitenkin hieman yli 2min, mutta lähdin juuri hakemaan postia tuosta 100m päästä kun se auto kaarsi pihaan ja siinä posteja selatessani, se homma tuli hoidetuksi. Mittari oli niin ehtä ja sanoisinko jopa yöleä kuin olla voi digitaalisine näyttöineen.
Mietin vain (isännällekin ihan ääneen) että kuinka sitten JOS tulee joku häiriö siihen verkkoon (nettimokkulan kautta toimii siis se mittarin luku) että ENTÄ SiTTEN JOS, se verkko kaatuu jotenkin, niin kuinka se tieto sitten siirtyy sinne?? Kuinka he sitten sen tietää minkä verran meillä on sen verkonkaatumisen aikaan kulutettu sähköä? Kai heillä on sellaisen varalle joku varajärjestelmä..
Eipä siinä, onkohan tämä huolo vain liiankin tunnollisen kansalaisen huolta siitä jotta joka ikinen käytetty sähköwatti tulee maksetuksi sähköyhtiölle.

Kerttukin otti päikkärit (rasti seinään!!!) kun menimme yläkertaan tekeytyen muka itsekin nukkumaan, niin aikansa se rallatteli siellä ja en tiedä mistä se oli sinne jonkun vanhan NMT-puhelimen luurin roijannut ja hoiloteltuaan "haloo!!Haloo!!? Haloo?!?" se sitten viimein nukahti. Mutta sitä edelsi kaikkien pehmojen heittely meidän petiin sen sata kertaa.

Mutta se on sanottava, että askartelusormiani syyhyttää... tälle iltaa tuskin tulen kuitenkaan askartelemaan, sääli sinänsä, mutta antaa nyt olla. Koitan vaikka lukea sitä luettavana olevaa kirjaa jos vaikka ehtisi lukea sen siihen 4.helmikuuta mennessä. Olen saanut luetuksi jopa 217 sivua/613 sivusta! heh. Eikös tuo ole jo 1/3 kirjasta luetuna silloin ´mutta nyt olisi luettava super ahkeraan, sillä ensi lauantai on eräpäivä jolloin se ON vietävä takaisin ellei tahdo maksaa sakkoja. - En tahdo! Ennemmin vien ja jos se nyt tuntuu jäävän ns. "kesken" niin ostan sen sitten itselleni, jos vaikka pokkarina sattuis jossain vastaan. Tai lainaan sitten kun sen laina-aika on se normaali, eli enemmän kuin 2 viikkoa.

Mutta juu. Jospa sitä lähtisi (jos saa Kertun irtautumaan tästä autot elokuvan edestä) niin alakertaan katsomaan mitä se isäntä siellä puuhailee :)
Sen kyllä tiedän että katsoo varmaan tölsyä, mutta josko siellä olisi jotakin sellaista joka kiinnostaisi vaikka minuakin... Nyt päätän tämän "sähkeen" kirjailun tähän. Voikaahan hyvin!

Kylläpä oli varsin oudolle tuntuva yö takana.. Isäntäkin lähti töihin jo klo 03 aikaan. En herännyt siihen , tai havahduin mutta luulin hänen menevän vessaan tmv. En meinannut saada itse unta millään illalla etenkin kun tietona painoi sekin että "isäntä lähtee aikaisin töihin" joka meinaa sitä että minunkin olisi syytä mennä aikanaan, etten sitten omalla tulemisella nukkumaan häiritse hänen untansa herättäen hänet. (Ei ole silloin parhaimmillaan, vaikka kukapa olisi jos tietää että on todella aikainen herätys!)
Niinpä minä aamulla heräsin (aamuyöllä se kyllä oli...) kellon ollessa 04, kävin sitten vessassa itse ja kun ei tuntunut todellakaan nukuttavan niin otin sitten kirjan joka on minulla erittäin pahoin kesken ja eräpäivä palautuksessa painaa päälle, enkä ole edes kirjan ½-välissä! En jaksa kuitenkaan murehtia sitä.
Otin kirjan ja luin reilun tunnin sitä eteenpäin sitten menin takaisin makoamaan.
 Havahduin kun Kerttu alkoi ykistä "Päppä...päppä...päppä..."
Haroin hänen petiään ja siellähän se Päppä oli, hänen peitonreunan alla :)

Kerttu päätti herätä ja ei auttanut kuin nousta puuron keittoon. Hyvää se puuron syöminen teki, sitä en voi kieltää :)
Koirakin tahtoi takaisin sisälle kun ulkona oli hälle kai liiaksi pakkasta (-13.1*C)
Eipä siinä, nyt se elikko makoilee tuossa meidän pedissä...
-Mokoman lutunen mössykkä!!!

Illaksi olemme aikoneet tehdä hyvää herkku ruokaa (joka voi jonkun mielestä olla täyttä sotkua, mutta ei aina ulkonäön pidä antaa hämätä  )

Eilen kaupoilla käydessämme panikoin osin siitä, mitä voisi ostaa 7-vuotta täyttävälle lapselle!?! En ole sukulainen, mutta tämä poika on tämän minun maailman parhaan ystäväni esikoinen ja koska  minä olen aikeissa muistaa näitä vanhempia pitkin vuotta, niin ajattelin että se voisi olla kohtuullista muistaa lapsia heidän syntymäpäivillään kortin lisäksi jollakin ihan pienellä.
Ostin sitten pokkarielokuvan joka ei ollut piirretty, vaan "Matka maailman ympäri 80 päivässä". Siinä oli ikärajaksi suositus -11- , mutta uskon että katsoisivat kuitenkin äidin/isänsä kanssa ja se oli seikkailu/komedia joten en pahastuisi jos omalle lapselleni annettaisiin vastaava samassa iässä.

Aasinsillan kautta nyt pääsin tähänb ystävääni. Illalla päällystin heille sitä "Yllätyslaatikkoa" leikellen lehdestä erilaisia pätkiä ja "tuunasin" sen lootikon sitten heihin sopivin tekstein. (nostin ne heihin sopivat tekstit tuoden ne enemmän esille, ja kenties tulen vielä alleviivailemaan ja lisäämään normi värikkäistä papereista tehtyjä sydän-, ja muita kuvioita siihen jotta se olisi oikein pirteä, kuin aarrearkku avata! Mietin jopa laittaisinko päälle txtin "Arkussa aarre odottaa, aukaista kannen kyllä saat, riemuita saamme varmasti, siellä on pitkä lakritsi!" Mutta ei se nyt enää taida sopia siihen päälle..kenties sinne sisäpuolelle kanteen laitan .

No, en jatusta joutavaa enää yhtään enempää.
Palataanpa joskus toiste, kenties myöhemmin tälle päivää (kun ovat sen mittarin vaihtaneet,-> mikäli maltan kun isäntäkin on kotona jo silloin... mutta uskoisin että huomenna viimeistään!

Leppoisaa perjantaita jokaiselle!

Saamme huomenna sen uuden etäluettavan sähkömittarin. Asentaja tulee klo 14 joten täytyykin keksiä tekemistä sille ajalle kun sähköt mitä todennäköisimmin tulee olemaan silloin poikki sen aikaa kunnes hän on sen uuden mittarin asentanut paikoilleen. Mielenkiintoista nähdä todellinen sähkönkulutuksemme kun se uusi mittari luonnollisestikin alkaa ihan nollasta ja kun luulemme, että kun tuo entinen on jo aika vanhakin, ettei se ole näyttänyt todellista kulutustamme. Siksipä olemme varautuneet sähkölaskun pomppaamiseen uuden mittarin myötä.

Siivoisinkin äsken sähkömittarin luonta sitä kodinhoitotilaamme, ettei nyt ihan ole vaatteita siellä täällä ja luo kuvaa kammottavasta `ryysylästä`.
Imuroin oikein jokaisen penkin alustankin joita siinä seinän vierustalla oli. Passaa asentajan tulla levittelemään roskia sitten siivottuun tilaan. En uskokaan sen mittarin vaihdon tapahtuvan täysin ilman roskan roskaa. Niin, ja vettä täytyy huomenna ottaa astioihin ihan sen varuiksi jos juoma vedeksi tarvitsee (Kertulle lähinnä). Ja jos laittaisi tiskialtaaseen vettä jos tarvitsee pestä käsiään vaikka niin ei tarvitse alkaa läärätä mihinkään erilliseen vatiin. Kun vain muistaisi!

Kohta kun isäntä tulee, niin lähdemme käymään kaupoilla ja ostamme jälleen viikonlopun tarpeet. Minä se silmittelen jo seuraavaa viikonloppuakin ja sitä mahdollista ystäväni vierailulle tuloakin katsoen mitä aineksia tarvitsee ostaa leipomuksia ajatellen.

Täytyykin tästä nyt lopetella jotta sitä rataa.

Hän oli niin suloinen ruskeine silmineen, että sydämeni suli. Hän katsoi niin kysyvästi alta kumiensa, "saanko minä tulla teille...saanhan?..."
Niinpä minä näytin hänen kuvansa Kertullemme joka innostui niin paljon kuin vain vajaa 2-vuotias osaa asiasta innostua hymyillen, kun kerroin varoen että:
- Mitä mieltä olisit, ottaisimmeko hänet luoksemme..?
Kerttu vastasi iloisella hymyllä jonka tulkitsin myöntäväksi vastaukseksi.
Mitä isäntään tulee niin nyt hältä EI EDES KYSYTÄ sillä tämä uusi tulokas on tottunut varsin vähälle ruualle ollessaan lähes aina syömättä ja nauttien vain ruokaa silmillään.

Niinpä pyysin Nestorin omistajilta , saisimmeko me hänet visiteeraamaan luoksemme viikoksi. Nyt odottelen vastausta koska mahdollisesti hänet saamma. Voi että olen iloinen! Viikkokin hänen kanssaan on varmasti ikimuistoinen uskon, että Kerttukin viihtyy varmasti kun saa esitellä hälle paikkoja ja eritoten omia lelujaan.

 Tässä hänen kuvansa. Nestori-nalle.

Osallistuin tähän koska kukaan ei tahtonut osallistua vastaavaan minun järjesteillä olevaan vastaavaan, joten se "ongelma" osaltani ratkesi iloisesti löydettyäni "Ystävyys"-teemavaihdon "Vaihtobaari-blogista".

http://vaihtobaari.vuodatus.net/blog/3135150/lasten-teema-vaihto/#commentform

(en valitettavasti ole ehtinyt opetella linkittämistä joten siksi yllä osoite sivulle josta sen löytää...

Voi kun tietäisinkin,mistä tämä kokopäivän jatkunut väsymyksen tunne johtuu.
En mieluusti haluaisi uskoa sen olevan merkki kipeäksi tulosta.
Kerttu vain ei ole päiväunien kannalla ollenkaan. Yritin kyllä saada maitomukin kera houkuteltua petiin ja tulikin hän, mutta viihtyi tasan sen aikaa kuin mukissa olevan maidon juominen hältä makuulla kesti, eli ei kauaa!
Sitten alkoi pomppia ja hyppiä päälläni. Uhkasin nostaa hänet omaan petiinsä mutta eihän se vielä tuon ikäinen siitä ymmärrä, Lähti vain pois pedistä ja minunkin oli noustava.

Kirjoittelin jo ylös mitä olisi huomenna ostettava kaupasta,silmitellen jo hieman sitä ystäväni mahdollista visiittiäkin varten, vaikka hän mahdollisesti tulee vasta viikon kuluttua viikonloppuna. On vain ajateltava että minulla olisi hyvä olla leivontaan tarvittavat ainekset jos ja kun lähemmin viikolla innostus iskee tehdä valmiiksi hälle aikomani ylläri riisisuklaata kauniisiin erivärisiin foliovuoksiin.
Meinaan antaa hälle myös lasipurkissa nuo "CowGirl Cookies"-keksi ainekset, ikäänkuin ystävänpäivänkin lähetessä jotta ei tarvitse alkaa sitten mitään kummenpaa lähettelemään hälle. . Kenties pelkän kortin laittanen sitten vain, kun lahjan on saanut jo edeltä käsin.

Vai voiko minua väsyttää tämä kaiken miettiminen ja suunnitteleminen? Sekin lienee paljon mahdollista. Se vain on niin kivaa kaikesta huolimatta vaikka se voimia (henkisesti kuin fyysisestikin) vie.

Isäntäkin aamulla laittoi töistä viestin minulle, että:
"Mitä olet oikeasti ajatellut tehdä töiden suhteen? että sinun pitäisi varmaan alkaa harkita tosissasi sitä autolla ajamista pikkuhiljaa..."
Tuo oli minusta painostusta asiaa kohtaan jota mieluusti en enää tahdo tehdä!
Aikanaan minä ajoin autolla paljonkin, mutta sitten tuli eräs terveydellinen seikka jonka vuoksi minulle annettiin lääkärin aloitteesta ajokieltoa ensin vuoden verran. Siinä lääkäreiden miettiessä sinä aikana uskaltaako minun antaa enää ajaa, minulle kehittyi jo kammo koko ajamista kohtaan. Ennen kuin sain uudestaan luvan mennä rattiin, kävin ajamassa ajohalujani pois hetken eräällä sivussa olevan tanssilavan pihalla, mutta haloo, ei se ollut yhtään sama asia kuin ajaa OIKEASTI ihan jotta määränpääkin voisi muuttua.
Silloin olin valmis melkein lähtemään rattiin silläkin uhalla, että olin ns" ajokiellossa".
Noh, koska en ollut saanut tuon vuoden aikana mitään epileptisiin oireisiin viittaaviakaan kohtauksia minulle annettiin ajolupa takaisin. Minun kannaltani liian myöhään. En enää edes tahtonut ajaa.
Siis olen ollut nyt ...hetkinen...hmm...JO 6 vuotta ajamatta!!!

En uskalla lähteä liikenteeseen noin vain. Ja JOS, JOS alleviivaan ja painotan sanaa JOS vielä meinaisin lähteä ajamaan niin ensin kyllä tahtoisin käydä autokoulun kautta ottamassa jonkun ajotunnin, että perusasiat olisi jälleen hallinnassa ja se maksaa. En tiedä minkä verran kun en ole ottanut selvää, mutta... en uskalla ottaa riskiä että jotakin tapahtuisi ja se olisi sitten minun syyni koska en kenties muistanut jotakin tai epävarmuudestani johtuen olisin tehnyt jotakin ajattelematonta ja pahimmassa tapauksessa peruuttamatonta.

Ihmeidenaika ei ollene ohitse, Kerttu nukahti syliini kun laitoin taas ½ ruudusta näkymään hälle Autot elokuvaa niin nuokahti varsin pian vaikka ensin tuntui ettei nuku millään.
Nyt tekemään omia hommia joita heikommin pääsen tekemään Kertun ollessa hereillä vieressä.
Adios! 

...joo joo, minunkin PITÄS mennä pitkäkseni mutta kun en malta...